Kesän kynnyksellä

Heräävään kesään
Kevätkesä on saapunut myös tänne Tunturi-Lapin maisemiin ja muuttolintujen soinnukas ääni rikkoo äänettömyyden tuntureitten ja vesistöjen äärellä. Soinnukas joutsenten töötöttely  yhtyy telkkien kevätrientojen siipien vihellykseen – etäämmällä kuuluu myös kurkien ronkottelu. Kaikki on sopusoinnussa Jumalan luonnon temppelissä. Kävellessäni kesään heräävässä maastossa nousee mieleen Jesajan kirjan lauseita Jumalan huolenpidosta:
”Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka lunastaa sinut vapaaksi: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, minä opastan sinua tielläsi. Kaipa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot ja sinun lapsesi olisivat lukuisat kuin rannan hiekka, sinun jälkeläisesi lukemattomat kuin hiekan jyvät. Sinun nimesi ei koskaan häviäisi, ei sitä pyyhittäisi pois minun silmieni edestä”. Jes.48:17-19.
Jatkoin vaellustani tuona varhaisena kesäaamuna metsälammen rantaan. Ympärillä koko luomakunta viritteli kesän ylistysvirttä Taivaan Isälle – kaiken Luojalle. Lintujen konserttilava ja laulupuut oli verhottu herkkään vihreään väriin. Yön kosteus vielä kimmelsi kasvien lehdillä nousevan auringon kullatessa ne sateenkaaren väreihin. Lammen tyyntä pintaa rikkoivat vain joutsenparin hiljainen soutelu luoden kuin nuottiviivastoa säveltäjän paperille. Oli harmoniaa jossa kaikki sopusoinnussa kuvasivat Suuren taiteilijan ja sävellysten mestarin työtä. Kaikkea tätä katsellessani ymmärsin jälleen Jumalan rakkauden suuruutta lunastamaansa ihmistä – meitä jokaista kohtaan.
”Nyt kiitosvirsin mä riemuin laulan mun rakkaan Jeesukseni kiitosta. Hän armostansa soi mulle rauhan ja ilmaiseksi valtakuntansa. Niin, ikikiitos siis Jeesus, Sulle, kun meidät ostanut oot verellä. Näin armahduksen toit tuomitulle, ja velkamme Sä maksoit ristillä”. HL 529:1,6
Jesaja kirjoittaa vapaaksi lunastetun ihmisen ja kansan tuntoa Suuren Jumalan avaamalla tiellä. Silloin, kun sydän on vihmottu Kristuksen verellä puhtaaksi ja synnit siirretty pois – on rauhamme kuin virta ja siunaus kuin meren aallot. Ajatella, että nuo mahtavat vesimassat on Jumala asettanut maan syvänteisiin ja virtojen uomiin. Jumalan armonmeren äärettömyyksistä voimme siirtyä metsälammen peiliä ihastelemaan tai pienen tunturipuron soinnukasta lirinää kuuntelemaan. Kaikissa näissä virtaa tai lepää suunnattoman suuret määrät vettä eri muodoissaan näin myös Jumalan siunauksetkin kohtaavat meitä pisaroina ja kuohuaaltoina. Tärkeintä kaikessa on, että meidän tiemme, vaelluksemme ja tulevaisuutemme ovat sopusoinnussa kaiken tämän koetun kanssa.
Siunauksen sateessa ja päivän paisteessa Hän tahtoo olla kanssasi!
Jorma Laulumaa


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *