Ristin luona pääsiäisen lähetessä.

Ristin luona pääsiäisen lähetessä.
Onko todella synti niin musta, luulenko vain, vai onko kaikki taas turhaa olettamusta?
Käyn eteesi Herrani kyselevänä – ristisi lähellä arkana näin. Voinko nostaa nyt katsettain Armoas päin? Taistelu takana – yksinkö jäin?

Ei lapseni, jos Voimani – Armoni sinusta kääntyy, silloin Henkeni laupeus minussa nääntyy. Lepää verisen uhrini varassa vain.
Turmelus, orjuus kansaasi riistää, vaikka sen monet itsessään kiistää. Synti tuo musta, on kotoisin syvyyden kuiluista – panettelusta. Herrani, siitä irti en pääse – riippuu minussa kiinni, raastaen rintaa – vaatien lunnaita, tekojen hintaa!
Risti on tyhjä – annettu uhri niin arvokas, kallis – Taivas ei yhdenkään hukkua sallis. Epäilenkö, panttaanko rakkautta Herran, mi riippui ristillä kerran – sovinto suuri – murrettu syntien salvat, ovet ja muuri! Pois anna – tunnusta syntien juuret, olkoot ne pienet tai valtaisat, suuret – Veresi riittää – henkeni kiittää, taas syömmeni, tahtoni armoosi liittää! Palaa en turmelus- kylään , elämään siellä , vaan jatkan ja virkistys kirkkauden tiellä.
Vieläkin vajaana vaellan täällä, orjuuden alla multien päällä. Anteeksiantoa tarvitsen kyllä, siihen ei voimani, käteni yllä – Rakkautta riittää, sitä sain sulta – puhdista, kirkasta lunastus – kulta! Musta on musta: saastaa, valhetta, turmelusta – puhdistuu sydän, verensä hinta – puhtaampi lunta nyt ydin ja pinta. Parempi uskoa Totuutta Sanan, silloin saan avata Henkensä hanan. Kiitos nyt kumpuaa siellä ja täällä – juhlat pian jatkuvat pilvien päällä.
Jorma Laulumaa


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *